eMentorin esittelyvideo

eMentorin esittelyvideo - Päivi Dahl

Kesän tehtäviin kuului esittelyvideon tekeminen itsestä. Kyseessä oli siis saada aikaan aktoreille mielenkiintoista katsottavaa ja toisaalta taas piti laittaa itsensä likoon ja venyä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Tuumasta toimeen tapahtui siten, että suunnittelin ja mietin mitä haluan itsestäni kertoa. Millaista työtä teen, mikä on oma työkokemushistoria, millainen koulutustausta minulla on. Toisaalta halusin myös hieman kertoa omasta harrastuksesta, jonka kautta olen saanut uusia kokemuksia, joita voin hyödyntää eMentoroinnissa.

eMentorointi = Kokemusten vaihtoa, digitaalisuutta, oppimista, tukemista.

Tein kuvauksen kauniina kesäpäivänä, istuin mukavasti aurinkotuolissa ja kerroin kännykkäkameralle asiani. Kesän aikana leikkasin videon ja lisäsin sinne valokuvia asiasta toiseen siirtymiseen. Musiikki on otettu Free Music Archivesta. Koko video on toteutettu Moviemakerilla.

MP4-tiedostosta tuli niin suuri, ettei se istunut suoraan koulun Moodlen palautusalustalle. Siksipä valitsin ryhmätehtävän loppuraportissa käyttämämme SWay-ohjelman ja tein uuden esityksen, johon sain videon mutkitta mahtumaan. Tässä kuitenkin on havaittavissa videon laadun "pehmeneminen", kun se ei ole alkulähteestä suoraan katsottavissa.

Ja tässä se on katsottavissa julkisesti

Kokemukset virtuaaliympäristön soveltuvuudesta eMentorointiin

Aikaisemmissa kirjoituksissa olen käsitellyt mentorointimenetelmiä ja ryhmäharjoittelussa käytettyjä digitaalisia välineitä. Nyt koostan ajatuksiani harjoittelun jälkeen ja pohdin valittujen menetelmien ja digivälineiden käyttökelpoisuutta eMentorointiin.

Harjoittelussa testasimme mentorointimenetelminä 3D-tekniikkaa sekä palautteen antamista/vastaanottoa sekä eri mentorointirooleja, jotta jokainen ryhmän jäsen saa kokemusta ja tuntemusta niin mentorina, aktorina kuin havainnojana toimimisesta. Tästä kaikesta tärkein havaintoni oli, että vaikka harjoittelimme kahta hyvin erilaista mentorointimenetelmää, niin kuuntelemisen taito korostui digitaalisessa virtuaalisessa toimintaympäristössä.

3D-tekniikka sopii eMentoroinnissa mielestäni lähinnä pienten ongelmien ratkaisemiseen, jossa tarvitaan pikaista ratkaisua asian eteenpäin saattamiseksi. Tällä menetelmällä ei pääse itse ongelman ytimeen, mutta saadaan nopeasti aikaan ongelmaa eteenpäin vievä ratkaisu. Toisaalta menetelmä voi vaikuttaa tylyltä, kun listataan kolmesta ongelman aiheesta kolme asiaa ja näistä valitaan yhdet juuri sen hetkiset kärkiongelmat. Siten näistä kolmesta jäljelle nousseesta asiasta etsitään se suurin kipupiste tai asia, jota jatkotyöstämällä alkuperäinen ongelma saadaan vietyä ratkaisua kohti. Tämä saa aikaan sen, että aktori itse etsii tai löytää sen hetkiseen ongelmaan eniten vaikuttavan ratkaisumallin.

Palautteenantajana korostuu kuuntelemisen taito sekä aktorin ongelman ytimen löytäminen. Näiden avulla mentori voi antaa palautetta aktorin toiminnasta. Palautteen antamisessa tarvitaan mielestäni suuria korvia sekä rohkeutta sanoa asioita ystävällisesti ja rakentavasti. Mentori ei syötä omia ajatuksia vaan pyrkii saamaan aktorin ajattelemaan itse mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Yllättävää oli, että palautteessa mentori voi esittää omia ajatuksiaan myös kysymyksinä. Siis kysymysten asettelu kuuluu osana myös palautteen antamiseen. Tämä oli minulle itselleni toinen tärkeä havainto.

Mieleeni tuli kuva ja ajatus siitä, että mentori on kuin peili, joka heijastaa aktorin ajatuksia ja ohjaa vastauksillaan (kysymyksillään tai palautteella) aktoria etsimään itse lisää vastauksia käsillä olevaan ongelmaan. Tämä ei ole sidoksissa johonkin tiettyyn menetelmään, vaan on mielestäni yleispätevä ajatus.

Menetelmät soveltuvat mielestäni mainiosti digitaaliseen mentorointiin. Ne ovat suhteellisen nopeita ja kaavamaisesti käytettäviä, jolloin keskustelun ydin pysyy hyvin aiheessa. eMentorointi perustuu juurikin virtuaalisen ympäristön käyttämiseen monipuolisesti.

Virtuaalinen työskentely-ympäristö on minulle suhteellisen tuttua, koska työpaikassani on jo useamman vuoden ajan käytetty esimerkiksi videoneuvotteluyhteyttä ja tiedostojen yhteistä jakamista vastaanottajille säännöllisissä työpalavereissa eri työpisteiden välillä.

Toisaalta olen 15 vuoden ajan tehnyt etätulkkausta puhelimen kautta, joten kuuntelemisen taito ja tärkeys on tullut jo sitä kautta minulle erittäin tutuksi. Pelkkä puhelimen kautta tapahtuva työskentely on erittäin raskasta, koska silloin ollaan vain kuuloaistin varassa, kun ei ole näköyhteyttä vastapuoleen. Siksi eMentoroinnissa on mielestäni erittäin soveliasta hyödyntää videopuhelumahdollisuuksia työskentelyyn. Eleet ja ilmeet täydentävät puhetta ja nämä kaikki yhdessä muodostavat viestinnän ja viestin merkityksen.

Yhteinen työalusta verkossa

Ryhmätyöskentelyn työalusta - testausta tositoimia varten

eMentoroinnissa testasimme tiimissä myös yhteisiä digitaalisia työalustoja. Koulun puolelta tuttu Moodle-alusta on toimiva tehtävien anto- ja palautuspaikka. Näen tämän kuitenkin koulutukseen liittyväksi ja koulun opettajien yhteiseksi työskentelytilaksi, ja toisaalta kirjautuminen tähän portaaliin kulkee koulutustunnusten kautta.

Koulutuksessa yhtenä tavoitteena on, että eMentorit tutustuvat internetin tarjoamiin erilaisiin yhteisöllisen työskentelyn mahdollistaviin ohjelmiin. Näitä löytyy useita erilaisia, esimerkiksi Padlet, Trello, O365 ja Sway jne. Jokaisessa on mahdollisuuksia toteuttaa yhdessä esim. tiimiharjoittelun loppuraportti tuottamalla yhteiseen alustaan haluamaansa formaattia. Tässä yhteydessä tarkoitan formaatilla tekstiä, valokuvia, ääntä, videota, piirroksia, blogitekstejä, jne.

Lähipäivässä toukokuussa saimme hieman esimakua Padletista. Se vaikutti suhteellisen kätevältä ja helpolta, kaksoisklikkaamalla alustaa sai käyttöönsä ruudun, johon voi liittää ajatuksensa haluamallaan formaatilla tai jopa useammalla. Tutustuessani Trelloon, se osoittautui puolestaan alustaksi, jossa ikään kuin kasataan muistilappuja päällekkäin ja ne voivat sisältää tekstiä tai muita formaatteja. Asioiden luokittelu voisi olla kätevää tällä Trello-ohjelmalla, mutta ryhmässä emme päätyneet sitä käyttämään raportointiin.

Oma tiimini päätyi testaamaan ja tuottamaan mentorointimenetelmien harjoittelusta loppuraportin O365-alustan tarjoamaan Sway-ohjelmaan. Kaikilla tiimiläisillä on koulun puolesta mahdollisuus päästä käyttämään tätä kaikille ryhmän jäsenille uutta ohjelmaa. Toisaalta kyllä tässä tiimimme hieman nojautui koulun mahdollistamaan palveluun, mutta se on perusteltua siksi, että haluamme testata niin sanotusti varmasti toimivaa ohjelmaa ja työskentelyalustaa.

Ajatuksena oli, että Sway on kaikille ryhmäläisille yhtä uusi kokemus ja siten kaikki lähtevät kokeilemaan sen mukanaan tuomia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Tällöin on mahdollista saada aikaan uusia luovia ratkaisuja, kun innolla perehdytään ja rohkeasti vain kokeillaan, mihin ohjelma taipuu.

Sway on esitysohjelma, jossa elävyyttä saadaan sillä, että sivut liikkuvat joko ylös-alas suuntaan tai vaakasuunnassa. Sisältöjä näille sivuille voidaan tuottaa missä formaatissa kukin ryhmän jäsen haluaa. Yleensä raportit sisältävät tekstiä ja näin myös meidän ryhmän loppuraportissa mentorointimenetelmien harjoittelusta sisältö koostuu pääosin tekstistä sekä kuvitusmateriaaleista. Lisäksi yhdistämme tähän esitysohjelmaan linkkejä blogikirjoituksiin. Lisäksi alusta mahdollistaa sen, että sinne kirjoitetaan viestejä muille ryhmäläisille ja he tekevät tarpeelliseksi katsomiaan muutoksia sitten suoraan ohjelmaan.

 

eMentorin työkaluja. Kuva: Päivi Dahl.

Yhteistä työskentelyalustaa voidaan käyttää yhtä aikaa eli sisältöä voidaan luoda ja kirjoittaa reaaliaikaisesti, etenkin jos samalla ryhmän jäsenet ovat yhteydessä toisiinsa esim. skypen kautta. Harjoittelussa loimme tällaisen virtuaalisen oppimistilan, jossa työstimme harjoittelun loppuraporttia.

eMentoroinnissa yhteydenpitoon aktoreiden kanssa ei välttämättä tarvita edellä kuvattua esitysohjelmaa, mutta jonkinlainen yhteinen "päiväkirja" voisi olla tarpeellinen. Sinne voisi laittaa ylös mitä eMentori-istunnoissa on yhteisesti sovittu ja millaisia tavoitteita aktori on itselleen asettanut. Samaan alustaan voidaan sitten kirjata, kuinka ne on saavutettu tai millaisia vaikeuksia on eteen tullut. Työskentely voi olla reaaliaikaista tai offline, mutta joka tapauksessa eMentoroinnissakin on sovittava aluksi yhteisistä pelisäännöistä sekä ohjelmista, mitä käytetään niin yhteydenpitoon kuin työskentelyyn.

Siksi minusta on ollut hyvä, että eMentori -koulutuksessa itse mentorit joutuvat näkemään vaivaa ja olemaan itse koekaniineja sekä tutkimaan ja testaamaan internetin suomia mahdollisuuksia. Digitaalisuus avaa rajattomasti mahdollisuuksia ja nyt eMentorit toimivat pioneereina ja luovat samalla uusia avauksia mentorointiinkin.

Verkko keskustelun välissä

Olen käsittänyt, että tässä eMentorointi -koulutuksessa verkon avulla ja kautta tapahtuva keskustelu ja tiedon vaihto on tämän jutun A ja O. Tarkoituksena on siis kehittää ja testata käyttökelpoisia työvälineitä mentoroinnin toteuttamiseksi etänä, jolloin välimatkat kaventuvat ja mentori - aktorin fyysisellä pisteellä ei ole niin suurta merkitystä, kuin mitä aikaisemmin on mentoroinnissa ymmärretty.

Tekniikan toimivuus on nykyaikana jo suhteellisen luotettavaa, mutta täytyy muistaa, että laajakaistan laatu voi vaikuttaa nettiyhteyteen. Toisinaan jopa vallitseva säätila voi vaikeuttaa langattoman yhteyden toimimiseen. Mobiili- tai langaton yhteys puhelinoperaattorin verkon reuna- tai katvealueella vaikuttaa eMentorointi-istunnon suunnitteluun siten, että on hyvä sopia mahdollisesta varayhteydestä, jos yksi tekniikka pettää.

Ryhmämme testasi mentorointimenetelmiä käytännössä kahdessa eri digi-istunnossa. Digivälineistä meidän ryhmämme testasi Skype-ohjelmaa, varsinkin konkreettisen keskustelun kannalta. Ryhmävideopuhelun muodostaminen onnistui Skypessä helposti ja se toimi kohtalaisen hyvin. Haastetta videopuheluihin toi tekniikka itsessään, välillä puhe kiersi ilkeästi linjoilla, välillä joku tipahti hetkeksi pois langalta, äänenlaatu ei ollut aina hyvä. Minusta on tärkeä huomioida skypen mahdollistama video eli live-kuvan näyttö. Vaikkakin kuvassa näkyy yleensä vain puhuva pää, niin on sitä mukavampi katsoa kuin still-kuvaa. Toisaalta live-kuvan näyttäminen ja katsominen vaatii hieman totuttelua. Tärkeää tässä on se, että varmistat itse sen, miltä oma live-kuvasi näyttää. On kovin hassua katsella puolikasta naamaa ruudun alareunasta.

 

Hyvä ominaisuus Skypessä on myös online pikaviestit. Niiden avulla voi esimerkiksi kirjata ylös keskustelussa nousevia tärkeitä kysymyksiä, joita voi jakaa muille samassa videokeskustelussa mukana oleville. Tätä ominaisuutta voi hyödyntää myös, jos äänenlaatu vaihtelee tai ääni kiertää videopuhelussa.

 

Olin harjoittelun jälkeen positiivisesti yllättynyt siitä että, kuinka verkon kautta unohtui, ettemme ole samassa tilassa. Harjoittelukeskustelut sujuivat hyvin ja mielestäni onnistuimme luomaan hyvinkin välittömän ja luottamuksellisen ilmapiirin digitaalisessa ympäristössä. Toinen havaintoni oli, että verkon välityksellä eMentoroinnissa korostuu toisen kuunteleminen ja hänen ajatustensa peilaaminen. Koska emme ole fyysisesti läsnä, niin silloin puhuminen korostuu, mutta myös toisten eleiden ja ilmeiden seuraaminen toi syvyyttä keskusteluun.

Verkko keskustelun välissä ei ole mielestäni mikään este, päinvastoin se mahdollistaa eMentoroinnin vallan mainiosti.

 

eMentorointi ja digityökalujen testaaminen

Lähipäivänä toukokuussa meille kadettiin niskaan tosi laaja tietopaketti, jonka sulattaminen on ainakin minulta vienyt kohtalaisen pitkän ajan. Kaikkien asioiden pohtiminen ja sijoittaminen kohdalleen päänupissa vaatii henkistä sisäistämistä. Mentorointitoiminnan eri tapojen ymmärtäminen sekä aktorin mahdollisen ongelmatilanteen selvittäminen tai ylipäätään hänen toimintansa tukeminen, on tässä se keskeinen juttu.

eMentorointikoulutuksen alussa muodostimme ryhmät ja nyt olemme päässeet siihen vaiheeseen, jolloin ryhdytään siirtämään teoriaa vähitellen käytäntöön. Ryhmät ovat perehtyneet mentorointimenetelmiin eli lyhyesti siihen toimintaan, kuinka mentori omalla toiminnallaan voi tukea aktoria. Tätä testataan aluksi tutussa ryhmässä eli toimimme itse toiminnan koeponnistajina. Mielestäni tämä on hyvä tapa perehtyä mentorointitoimintaan niin sanotussa tutussa ja turvallisessa toimintaympäristössä.

Nyt eMentoroinnissa tähän mentori-aktori toimintaan lisätään yksi elementti. Käytännössä se tarkoittaa erilaisten digitaalisten ohjelmien mukaan tuomista ja kommunikointia niiden kautta ja avulla. Siis toisin sanoen eMentoroinnissa suora face to face -kommunikointi voidaan toteuttaa digitaalisen kanavan tai kanavien kautta. Näin eMentorin on mahdollista toimia etäältäkin aktorin tukena.

Kouluttajat olivat kasanneet kattavan paketin erilaisista ohjelmista, mitä voi eMentoroinnissa käyttää hyödyksi. Tässä tulee samalla itsekin joutuneeksi perehtymään vähintään pintapuolisesti useampaankin tiedonhallintaohjelmaan, joita voisi ajatella hyödynnettävän eMentoroinnissa. Tämä avaa siis uusia ajatuskulkuja ja laittaa omat (ja muiden kurssikavereiden) aivonystyrät koetukselle, kun selvitellään ryhmissä, mitä ja miten ohjelmaa voisi hyödyntää kommunikoinnissa.

Ryhmän sisäiseen viestintään olemme luoneet Whatsapp-ringin. Se on kätevä asioiden nopeaan sopimiseen lähes reaaliaikaisesti. Esimerkiksi kun viritetään Skype-yhteyttä ja ensimmäisellä kerralla harjoitellaan, kuinka Skypessä saadaan koko ryhmä yhtä aikaa linjalle. Skype on näppärä, silloin kuin se toimii, ja siitä näytti löytyvän myös pikaviestien lähetysominaisuus. Eli jos ryhmän yksi jäsen toimii ajatusten kirjurina, niin pikaviesteillä voidaan varmistaa, jotta puhutut asiat on oikein ymmärretty ja kirjattu esimerkiksi ryhmän omaan työpäiväkirjaan.

Lisäksi tarvitaan ryhmälle jonkinlainen yhteinen työskentelyalusta tai digitaalinen työpöytä. Tällaisia löytyy jo useita erilaisia, joissa kaikissa on hieman erilaisia toimintoja erilaisiin tarpeisiin. Useissa alustoissa on mahdollista tuoda eriformaatissa olevia aineistoja yhteiselle kentälle. Esimerkiksi videon, äänitteiden, kuvien ja tekstien tuominen onnistuu niin Padletissa kuin Prezissä tai Swayssa.

Loppujen lopuksi tässä ryhmätyöskentelyssä on tavoitteena saada ryhmäläisten moninaisuus ja osaaminen kukoistamaan. Siis kyse on erilaisten osaajien vuorovaikutuksesta, jolloin ideoiden pallottelu ja kehittely johtaa uusiin avauksiin ja luovuuden esiin nousemiseen. Susanna Rahkamon sanoin: "Luovuus on pieniä ratkaisuja matkan varrella, jotka muokkaavat sitä, mihin prosessi menee."

Näistä luovuuden hippusista siis lopulta muotoutuvat eMentorin työkalut ja menetelmät. Näistä kirjoitan lisää myöhemmin, sitten kun olemme saaneet itsetestausjakson käytyä ja loppuraportin siitä valmisteltua.

(Viittaus Rahkamoon: Vasama T. 2016. Susanna Rahkamon luovat opit. Helsingin Sanomat. 15.5.2016)

Mentoroinnin menetelmiä - teoriaa ja käytäntöä

Toisen välitehtävän aiheena on perehtyä mentoroinnin menetelmiin teoriassa ja käytännössä ryhmässä. Kuulun nelihenkiseen ryhmään, jossa on kolme naista ja yksi mies. Tehtävä on sisällöltään laaja ja alkaa siten, että perehdymme mentoroinnin menetelmiin ja jaamme niiden ydinsisällöt keskenämme sopimallamme tavalla. Lisäksi tehtävään kuuluu käytännön harjoitus käyttäen digitaalisia värkkejä apunamme ja lopuksi vielä itsenäinen osuus, jossa määräaikaan mennessä jokainen eMentori tekee itsestään esittelyvideon.

Mutta nyt tehtävän ensimmäiseen palaseen eli mentorointi menetelmiin. Mentoroinnin menetelmiä ovat havainnoiva kuuntelu, kysyminen, palaute sekä muut mentorointimenetelmät. Valitsin perehtymisen kohteeksi kysymisen ja tiivistän siitä olennaiset osat tähän blogiin. Muihin menetelmiin pääsen sisälle, kun luen ryhmäni muiden jäsenten aikaansaannokset pilvestä, jonne olemme koonneet kaikki mentorointimenetelmät yhteen asiakirjaan.

 

eMentori - kysymykset ja kyseleminen

Mentorointi-istunnon aikana pyritään aikaansaamaan vuorovaikutteista keskustelua eli dialogia. Aktorin kanssa sovitaan aluksi keskustelun aihe ja sitten ryhdytään selvittämään keskustelun kautta mahdollista ratkaisua ongelmaan tai asiaan. Keskustelussa mentori tarvitsee sekä kuuntelemisen taitoa, kysymisen taitoa kuin myös palautteen antotaitoa.

 

Mentori on kuin kaivo, jolla on vettä ruokkia janoista aktoria. Kuitenkin jotta oppiminen olisi molemminpuolista, niin on tärkeää muistaa, ettei kannettu vesi siellä kaivossa pysy. Siksi mentorin on osattava asettaa aktorille oikeantyyppisiä kysymyksiä, joilla aktori saadaan pohtimaan itse mahdollisia tekemisiään tai tulevia toimenpiteitä, joilla asiassa päästään eteenpäin.

Yksi tehokas menetelmä opiskelijan aktivoimiseen on käyttää GROW -tekniikkaa. Tätä tekniikkaa esittelevät Parsloe & Leedham (2009, 162 - 166) ja se koostuu neljästä vaiheesta, joissa käytetään tietyntyyppisiä kysymyksiä. Vaiheiden kautta saadaan joko yksilö pohtimaan itse aihetta/ongelmaa tai tunnistamaan mahdollinen ratkaisu tai jopa löytämään erilaisia ratkaisuja.

GROW-tekniikalla saadaan aikaan tuloksia kohtuullisen nopeasti päivittäisissä työelämään liittyvissä valmennus- tai mentorointitilanteissa. Tehokkuus perustuu siihen, että osataan käyttää tehokkaita kysymyksiä ja seurata systemaattisesti GROW-portaita. Kyseessä on kuitenkin usein interaktiivinen prosessi, jota ei voi kiirehtiä.

Goal – Maali/Tavoite

Reality – Todellisuus

Options - Vaihtoehdot

Will – Tahto/ Halu toimia

 

Istunnon aluksi asetetaan tavoite/kohde/maali (Goal) mitä tällä valmennus tai mentorointi-istunnolla pyritään. Seuraavaksi kiinnitetään huomio opiskelijoiden todelliseen toimintaympäristöön (reality). Tätä puolestaan seuraa käytännön valinnat tai vaihtoehdot (options), joiden avulla päästään heidän asettamaansa tavoitteeseen. Lopuksi huomio kohdistetaan toimintaan ja haluun tarttua toimeen (will) yhteen tai useampaan valittuun käytännön toimenpiteisiin.

 

Tämä GROW-tekniikka on hyvin tehokas, koska se saa opiskelijat ajattelemaan, mitä heidän pitää tehdä ja miksi se pitää tehdä. Lopputuloksena opiskelijat ovat omistautuneet ratkaisulle ja siksi enemmän sitoutuneita sen eteen tehtävään työhön.

Maali- tai tavoitekysymyksiä: Mistä aiheesta haluat tänään puhuttavan? Mihin haluat päästä tämän mentorointi-istunnon lopuksi? Kuinka pitkälle ja kuinka yksityiskohtaisesti haluat päästä tässä istunnossa? Liittyykö pitkäntähtäimen tavoitteesi tähän aiheeseen? Onko tavoitteesi loppuun asti mietitty? Pystymmekö pääsemään haluamaasi tavoitteeseen tänään käytettävissä olevan ajan puitteissa? Haluaisitko täydentää tämän istunnon tavoitettasi?

Toimintaympäristön todellisuuden luotaamiskysymyksiä: Mitä tapahtuu nyt? Kuinka varma olet siitä, että tämä on sopiva esitys tilanteesta? Mikä ja kuinka suuri on huolesi siitä? Kuka muu, kuin sinä, vaikuttaa tilanteeseen? Kuka/ketkä tietävät halustasi tehdä asialle jotakin? Kuinka paljon sinulla on henkilökohtaisesti vaikutusta lopputulokseen? Kenellä muulla on vaikutusta siihen ja kuinka paljon? Mitä toiminta-askelia olet ottanut tähän mennessä? Mikä sinua estää tekemästä lisää? Mitä esteitä täytyy ylittää?

Mitä, jos mitään, sisäisiä esteitä tai henkilökohtaisia vastuksia sinun täytyy ottaa huomioon? Mitä resursseja sinulla jo on - taitoja, aikaa, intohimoa, rahaa, tukea jne.?  Mitä muita resursseja sinä tarvitset ja mistä niitä saat? Jos voisin antaa sinulle yhden aiheeseen liittyvän toiveen, mikä se voisi olla?

Täytyykö sinun uudelleen määrittää välittömät tai pitkäntähtäimen tavoitteesi? (Jos vastaus on kyllä, niin aloita prosessi alusta)

Vaihtoehtoon tähtäävät kysymykset auttavat opiskelijaa etsimään hänelle sopivia oikeita toimenpiteitä esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä: Millä eri tavoilla voisit lähestyä tätä aihetta? Mitkä isot tai pienet vaihtoehdot ovat sinulle avoimia? Mitä muuta voisit tehdä? Mitä tekisit, jos sinulla olisi enemmän aikaa, suurempi budjetti tai jos olisit pomo? Mitä tekisit jos voisit aloittaa alusta puhtaalta pöydältä uuden tiimin kanssa? Mitä etuja tai haittoja on tässä käänteessä? Mikä antaisi parhaan lopputuloksen? Mikä näistä ratkaisuista miellyttää sinua eniten? Mihin olisit tyytyväinen?

Täytyykö sinun uudelleen määrittää välittömät tai pitkäntähtäimen tavoitteesi? (Jos vastaus on kyllä, niin aloita prosessi alusta)

Tahto/Halu toimia auttaa opiskelijaa tavoittelemaan toimenpiteitä, jotka parhaiten auttavat hänen tilannettaan ja sitouttavat toimimaan. Tahdon löytämiseen sopivia kysymyksiä: Minkä vaihtoehdon haluat valita? Mitkä ovat sinun menestyksen kriteerisi ja mittarisi? Milloin tarkalleen aiot aloittaa ja päättää jokaisen toimenpiteen? Mikä voisi estää sinua tekemästä näitä toimenpiteitä tai pääsemästä tavoitteeseesi? Mitä henkilökohtaisia vastuksia sinulla on, jos ollenkaan, jotka vaikeuttavat toimiin ryhtymistä? Miten pääset yli näistä vastuksista? Kenen tarvitsee tietää suunnitelmistasi? Millaista tukea tarvitset ja keneltä? Mitä teet saadaksesi tukea, jos sitä tarvitset? Millainen on sitoutumisesi asteikolla 1-10 tehdäksesi nämä sovitut toimenpiteet? Mitä voisit tehdä, että sitoutumisesi nousisi lähemmäs 10? Onko nyt muuta, mistä haluaisit puhua vai olemmeko valmiita? Milloin haluat, että tavataan seuraavan kerran?

Nämä kaikki GROW-tekniikassa esitetyt kysymykset ovat siis esimerkkikysymyksiä. Tärkeintä on kuitenkin, että valmennus- tai mentorointi-istunto päättyy haluun ryhtyä toimiin.

Samansisältöisiä ovat myös e-Mentoring Handbookin (2010, 60, 70-71) ohjeet, joissa asiaan perehdytään myös neljän portaan kautta. Aluksi selvitetään haasteen tai ongelman laajuus, sitten selvitetään mitä toimenpiteitä on jo tehty ja onko niistä ollut hyötyä. Ehkäpä joku toinen on paininut samanlaisen ongelman kanssa? Mitä muuta voisit tutkia? Tämän jälkeen pohditaan mitä pitäisi tehdä, jotta asiaa tai ongelmaa päästäisiin ratkaisemaan eli toisin sanoen punnitaan mahdollisia vaihtoehtoja. Millaisia vaihtoehtoja olisi, olisiko niistä hyötyä tai haittaa? Lopuksi siirrytään miettimään täytäntöönpanon toimenpiteitä. Mitä pitäisi tehdä, että ryhtyisit toimiin? Mikä olisi ensimmäinen askel? Millainen aikataulu on toimenpiteillä?

Aarnion (2012) mukaan dialogisiin työkaluihin kuuluu puhtaiden kysymysten kautta avata tai kehittää toisen ajattelua taikka edistää yhteistä tiedonluomista. Kysymykset ovat puhtaita ja avoimia silloin, kun niistä puuttuu kysyjän kanta, näkökulma tai johdattelu, joka saisi vastaamaan tietyllä tavalla.  Kysymykset tulisi aloittaa kysymyssanalla ja pitäisi osata kysyä lyhyesti. Näin toisen ajattelua avataan sellaisenaan, värittämättä sitä omalla ajattelulla.

Esimerkkejä ymmärtämistä ja asian käsittelemistä edistävistä kysymyksistä:

Miten ajattelet…?  Miten sinun mielestäsi tämä…? Miten selität…?

Miten ajattelet tehdä…? Mitä se merkitsee…? Mitä tästä tai siitä seuraa…?

Mihin tuollainen johtaa…? Mihin tuo perustuu…? Mitä varten ajattelet…?

Missä tilanteessa se toimii…? Millaista ajattelua tämä…? Mistä päättelet että…?

Mikä sen tekee…? Millainen toiminta voisi…? Miten perustelet tätä…?

Kuinka kannattaa…? Milloin tämä on…? Minne nämä tulee…?
 

Ajattelua uuteen suuntaan vieviä avoimia kysymyksiä voi esittää niin, että kysymykset kohdistuvat tulevaan toimintaan tai tulevaisuuteen. Näin saadaan osallistuja(t) löytämään uusia ajattelun vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Esimerkiksi:

Mikä olisi ensimmäinen askel…? Mikä saisi tästä…? Miten on tultu tähän…?

Mikä voisi olla seuraava…? Miten tätä voisi muuttaa…? Minkä näistä asioista nostat esiin…?

Milloin tuo toimii…? Miten sitten jos…? Mikä tämän veisi…? Miten pääset tästä…?

Mitä on hyvä tehdä seuraavaksi? Mikä voisi tuoda ratkaisun? Jos mietit tätä toisin, mistä lähdet…?

Mitä voisit muuttaa…? Mikä tämän ratkaisisi? Mitä nyt kannattaa tehdä?

Miten tästä pääsee eteenpäin? Minkä johtopäätöksen teet itse nyt?

Miten tämän voi saada toimimaan? Mikä sinun mielestäsi on tässä olennaista?

Mihin tulokseen tulimme tässä keskustelussa? Mitä meiltä vielä puuttuu tästä?

Mikä toisi parhaan tuloksen? Mikä veisi tätä juttua nyt huimasti eteenpäin?

Kysymykset, joilla pyritään selvittämään toisen ajattelua ikään kuin tiedustelemalla hänen ajatuksiaan parhaimmillaan saavat pohtimaan syvällisesti ajattelua. Kysymysten kautta voidaan löytää ratkaisuja ongelmiin, auttaa oppimisessa sekä saada uutta suuntaa tiedonluomiseen.

Käytännössä siis mentori ei anna valmiita vastuksia, vaan haastaa aktoria ajattelemaan ja pohtimaan omaa ajatusmaailmaansa mentorin kysymysten kautta.

Tehtävä on tehokas, sillä olen itse ryhtynyt ajattelemaan tarkemmin omien ajatusteni sisältöjä ja viestejä, miksi oikein ajattelen tästä asiasta niin ja mitä haittaa siitä olisi jos tekisinkin tämän asian vaikka toisin? On mielenkiintoista seurata ja analysoida itseään, mihinkähän tämä kaikki vielä oikein johtaa?
 

Lähteet:
Aarnio Helena. 2012. (http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/main_d.htm)
e-Mentoring Handbook. 2010. Job Challenge Question Framework (p. 60, 70 - 71)
Parsloe & Leedham. 2009. The GROW model (p. 162 - 166)

eMentorin roolit ja digiympäristö

Meillä oli viime viikolla lähipäivä, jolloin saimme aimoannoksen taas uutta tietoa mm. mentorin rooleista, moninaisuuden vaikutuksesta sekä mentorointimenetelmistä etenkin digiympäristössä. Pohdin tässä nyt hieman koulutuspäivän antia sekä digityökaluja sekä pelillistämistä.

eMentorin rooli on jakaa omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan. Hän osaa vaistomaisesti hakea oikeanlaisia ratkaisuja ongelmiin, tällöin nousee esiin kokemuspohjainen tieto ja sisäinen tietäminen ja tunteminen. Näistä rakentuu eräänlainen asiantuntijan "käyttöteoria". Tämä puolestaan pitää sisällään kokemuksen ja arkitiedon, tutkimus- ja teoreettisen tiedon sekä itsesäätelyn mekanismeja. Tälle oman käyttöteorian reflektoinnille tarvitaan tietoisia tarkastelu- ja taukopaikkoja arkeen.

Mentori on usein kriittinen ystävä, kuuntelija, kyseenalaistaja, opas, sparraaja taikka vaikkapa sillanrakentaja. Tässä on osa mentorin rooleista, joissa hän voi esiintyä. Tärkeää on, että mentori tukee aktorin sisäistä oivaltamista. eMentoroinnissa tulee esiin kysymys, miten olla läsnä (e-presence) ja rakentaa luottamuksellinen ja avoin keskusteluyhteys verkon välityksellä.

eMentoroinnissa täytyy eMentorilla olla käsitys välineistä ja myös taitoa käyttää niitä e-läsnäolon vahvistamiseen ja vuorovaikutuksen aikaan saamiseen. Mentrori- ja aktori -suhteessa täytyy tehdä yhteiset pelisäännöt ja sopimus toimintatavoista sekä tavoitteesta, mihin mentoroinnilla pyritään. eMentorointi vaatii molemminpuolista sitoutumista ja halua sekä rohkeutta lähteä avoimeen, luottamukselliseen keskusteluun.

Aikaisemmassa blogissa käsittelin moninaisuutta työyhteisön kautta. Moninaisuus vaikuttaa myös mentorointiin, yhteiskunta ja työelämä muuttuu ja moninaistuu. Moninaisuus voi olla sekä mentorin pääoma kuin myös resurssi.

Mentorin täytyy ymmärtää ennen kaikkea itseään, tunnistaa oma arvopohja ja olla tietoinen siitä. Itsereflektointia tarvitaan itsensä ja oman toimintansa sekä toimintatapojensa arviointiin ja kehittämiseen. Keskustelutaitoa pitää olla ja sitä voi kehittää, samoin palautteen tulee olla mentorin ja aktorin välillä kahdensuuntaista. Vuorokuuntelu on hyvä käsite, joka kuvaa mielestäni hyvin tätä eMentorointi-suhdetta.

Diginatiivit tulevat työelämään, miten eMentorointi saadaan onnistumaan? Tässä se tulee nyt - oman tekemisen haasteellinen osuus. Miten saan itseni kiinnostumaan pelillistämisestä, kun en edes pelaa ns. e-pelejä. Miten saada viestit perille diginatiivisukupolven edustajille, jos en tunne heidän ajatusmaailmaansa? Miten he esittävät asiansa meille, että me ymmärrämme heidän tarpeensa? Yksi ajatus pelillistämisessä on nuoren sukupolven sitouttaminen mentorointiin. Antaa heille heidän omaa näennäistä vapautta ja löytämisen iloa palkitsemisen kautta. Toisaalta myös pelillistämisen kautta pyritään luomaan yhteisöllisyyttä ja sosiaalista hyväksyntää.

Ehkäpä pelillistäminen -käsite on vielä toistaiseksi turhan rajoittunut aikaisempiin ajatuskulukuihini, enkä osaa ajatella sitä riittävän avarakatseisesti. Tässä tulen tarvitsemaan vielä monta oppituntia lisää, että saan avarrettua omaa ajatusmaailmaani pelillistämisen hyödyntämiseen eMentoroinnissa. Ymmärrän kyllä erilaisten videoneuvottelusysteemien käyttämisen tai verkkoläsnäolon tarpeen eMentorointi -prosessissa, mutta pelillistäminen vaatii runsaasti aivojumppaa.

Onko todellakin niin, että työelämään tulevien sukupolvi ei osaa enää keskustella rakentavasti, kun täytyy pohtia mentorointia digitalisaation kautta. Pioneerejahan tässä ollaan, kun uusia avauksia kehitetään ja pohditaan. Siksi ehkä tämä onkin niin haastavaa, kun joutuu itse todella epämukavuusalueelle! Toisaalta se on hyödyllistä - tässähän voi itsekin oppia jotain uutta sekä itsestään että nykymaailman menosta.