Ihmeelliset puutarhat IV - Itsensä markkinointi

Työhakemuksen kirjoittaminen käy työstä!

Kuka määrittää täydellisyyden? Toiselle täydellinen puutarha on ääriviivoja noudattava, hallittu kokonaisuus. Toisen täydellisyys on tippunut reunakivi ja muutama ylimääräinen heinä. Onko siis olemassa täydellisyyttä?

Aktori oli jo oma-aloitteisesti lähestynyt kolmea työnantajaa avoimella hakemuksella. Työltä se tuntui! Työhakemuksen kirjoittaminen on aktorille uutta. Tähän mennessä karttunut työkokemus on pitkälti tullut oman aktiivisuuden kautta. Työhakemus olikin siis polku, jota pitkin oli tarkoitus lähteä etenemään syvemmälle puutarhaan eli avoimiin mahdollisuuksiin. Valittu polku eli avoin hakemus johdattaa tuntemattomaan, täsmennetty hakemus kohti tiettyä tehtävää. Viimeksi mainittu polku onkin todennäköisesti lähitulevaisuudessa aktorin kuljettavana.

Työhakemus hioutuu ja muuttuu ajan kanssa. Aktori sai mentoriltaan tärkeitä näkökulmia siihen, kuinka markkinoida itseään. Täytyy luottaa siihen, että on hyvä ja osaa. Kuinka vaikeaa se onkaan! Lähtökohtaisesti tietää, että puutarha kukkii kuivuuden ja kosteuden sopivassa suhteessa. Ravinteilla ja lannoitteilla se saadaan loistoonsa. Miksi sitten on niin vaikeaa nähdä itsensä kasvina, joka tarvitsee samoja perusteita?

Kuivuutta ilmentävät kehityksen kohteet, kosteutta hallussa oleva osaaminen. Ravinteita ja lannoitteita kasvi saa kokemuksista ja hakijan ominaisuuksista. Ne tiedostaa itse mielessään, mutta niiden auki kirjoittaminen paperille onkin vaikeaa. Kaksi ristiriitaista hemmoa kohtaavat toisensa: halu tehdä työtä, haluttomuus kehua ja korostaa itseään. Ja nämä pitäisi vielä saada kulkemaan kultaista keskitietä!

Mentori rohkaisi aktoriaan korostamaan aktorin työhistoriaa ja tuomaan esiin sen, mikä aktoria itseään kiinnostaa. Hän myös aukaisi niitä vaihtoehtoja, joiden kautta hakemusta voi rakentaa uudelleen. Suunta on jo oikea, risteyskohdissa palataan taaksepäin ja mietitään.

Mentori on kokeillut myös käytännössä näitä aktorille jakamiaan vinkkejä työhakemuksen kirjoittamisessa. Tietyssä vaiheessa tulee todellakin se mieliala, että tämähän käy työstä näiden työhakemusten naputtelu. Tässä kuitenkin nousee esiin itsensä kehumisessa montakin erilaista ajatusta, mitä uskallan itsestäni paperille laittaa, onkohan se omakehua, jos kerron kaiken? Tässä kannattaa muistaa se, että työnantajat hakevat tietynlaista kukkaa sieltä puutarhasta. Siksi on hyvä, että jo hakemusta kirjoittaessa uskaltaa olla rehellinen omista taidoistaan ja osaamisestaan. Rehellisyys maan perii!

Takapakkeja tulee väistämättä, mutta sitten kun se tuottaa tulosta, niin tunne on valtava. Sitkeyttä vaaditaan, mutta lopussa se kiitos seisoo!

RyhmäEmentorointia II

Digikompasteluja - ryhmäEmentorin havaintoja

Tolokku II ryhmä on kokoontunut äänettömän ryhmämentorointi-istunnon jälkeen kahdesti. Näillä kerroilla on ryhmämme kohdannut digikompasteluja, mutta on se vaan hienoa, kuinka ryhmähengellä ja ryhmän moninaisuutta hyödyntämällä ongelmista on joka kerta selvitty.

Ryhmässämme on jäsen, joka käyttää tietokoneensa kanssa suurennus- ja lukulaitetta, joiden avulla hän selviää opinnoista ja tietokoneen käytöstä. Digitaalisuus on sitä myötä avannut minulle uuden lisämerkityksen. Niiden avulla ja kautta moni saa tukea opintoihinsa ja työllistymiseensä. Lisäksi näiden avustimien kehittyneisyys tai kehittymättömyys voi joko edesauttaa tai haitata opiskelijan etenemistä.

Digitaalisuuden uudesta merkityksestä on ollut ryhmätyöskentelyssä meille myös hieman haasteita erilaisten digisovellusten kokeilemisessa. Osa ohjelmista toimii avustimien kanssa hyvin, osa ei toimi siksi, ettei koneluku pääse tekstilaatikoihin sisään. Kehitettävää siis riittää.

Olemme ohittaneet Skypen ja käytämme Hangouts näköpuheluja, koska ne toimivat kaikkien laitteistoilla hyvin. Päätimme käyttää ryhmäEmentoroinnin loppuraportin toteutuspohjana Prezi -esitysohjelmaa huolimatta siitä, että sen kanssa on vaikeuksia ryhmämme näkövammaisella jäsenellä. Päätimme toteuttaa kuitenkin Prezi -esitysohjelmaan jokainen oman reflektointiosion kaikista mielekkäimmällä toteutustavalla, joten eri digivälineiden ja -sovellusten osaamisemme pääsee esille loppuraporttiin samoin kuin ryhmämme upea moninaisuus.

Digi-istuntojen välityksellä olemme keskustelleet hyvinkin luottamuksellisessa ilmapiirissä, kun olemme tulleet toisillemme tutuiksi. Kaikki ovat oppineet käyttämään ainakin näköpuheluja ja varmasti takkiin on jäänyt myös käyttökokemuksia erilaisista sovelluksista. Toiset ovat helpompikäyttöisiä kuin toiset ja näin repertuaari ja ymmärrys niiden soveltuvuudesta kasvaa.Mutta mikä hienointa, niin jokainen meistä Tolokku II -ryhmäläisistä saa näistä testeistä erilaisia kokemuksia ja omia havaintoja, joita voimme hyödyntää jatkossa.

Itse olen tullut pitkäjänteisemmäksi näiden digivälineiden kanssa. Kehitys kehittyy, mutta aina kannattaa muistaa, että ihmistä tarvitaan niitä sekä kehittämään että käyttämään. Ymmärrykseni ja uteliaisuuteni on kasvanut. Ryhmätyöskentelyssäkään ei tarvitse pingottaa, kun kaikki voivat luottaa toisten jäsenten tekemiseen, jotta hommat saadaan hoidettua.

Yhteistyö rules!

Ihmeelliset puutarhat III - Työhakemus

Sinä olet hyvä!

 

Työhakemus on puutarhan maaperää, josta versot ja taimet ponnistavat kasvunsa.

Digivälineen sijaan mentorointi toteutettiin kasvotusten, sillä se soveltui tapaamisen teemaan tältä osin parhaiten.
 

Työhakemuksessa käsitellään isoja asioita ja pyritään muodostamaan toimiva markkinointipuhe työnhakijasta. Toimivuus tarkoittaa erottuvuutta, edukseen nousemista, osaamisen realistista kuvaamista ja kohdentamista haettuun paikkaan. Viimeksi mainittu erottaa avoimen ja kohdennetun hakemuksen toisistaan.

 

Tässä istunnossa aktorilla oli mukanaan kannettava tietokone, joka mahdollisti digitaalisuuselementin mukana olon myös tässä kasvokkain tapahtuvassa e-mentoroinnissa. Mentori oli pohjustanut istuntoa perkaamalla edellisenä päivänä avoimia työpaikkoja aktorin kiinnostuksen kohteiden sekä käytyjen keskustelujen perusteella ja mentoroilla oli mukanaan kasa paperia.

 

Maaperästä nousi jo yksi verso - aloitettu työhakemus. Koska työnhaku on aktorin kohdalla ajankohtainen, laitettiin prosessi jo alustavasti liikkeelle ja aktori etsi yhdessä mentorinsa kanssa ratkaisuja työhakemuksen täyttämisen haasteisiin. Istunnossa liikuttiin jopa aktorin epämukavuusalueella, kun sähköistä työpaikkahakemusta täytettiin kohta kohdalta reippaasti edeten. Aktorille jäi kotiin mietittäväksi oma esittely ja osaamisen kuvaaminen kirjoittamalla. Tästä tuli siis jo aihetta seuraavaan istuntoon.

Mentori oli etsinyt aktorille kasvien siemeniä listaamalla useita tällä hetkellä avoimena olevia työpaikkoja. Niiden kautta aktori pääsi konkreettisesti huomaamaan, kuinka erilailla muodostettuja hakemuksia ja löytyy, sekä toisaalta tutkimaan hakuilmoitusten kautta sitä, minkä tyyppisiä ihmisiä työpaikat etsivät työlleen tekijäksi. Mikä oli mielenkiintoista, hakijaa pyydetään harvoin enää lähettämään kirjallista hakemusta. Tässäkin hakuilmoitusten pinossa suurin osa hakemuksista toivottiin sähköpostitse ja toinen osa sähköisen hakujärjestelmän kautta. Digitaalisuus on astunut mukaan myös työnhakuun.

Mentori haastoi aktoria miettimään omia työnhaun perusteita ja niitä moninaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työnhakuun. Paikkakunta, omat tavoitteet, perimmäiset syyt halulle työllistyä, määräaikainen työ versus vakituinen työ... Vaikka työnhaku on yleiskielessä käytetty termi, se kätkee taustalleen joukon huomioitavia ja vaikuttavia tekijöitä. Tämä joukko muodostuu konkreettiseksi silloin, kun hakemusta kirjoitetaan. Kirjoittaessa tiedostetaan se mahdollisuus, että jossain vaiheessa hakija voi olla töissä siellä, minne hakemuksen kirjoitti. Mitä sitten tapahtuu?

Istunnon aikana aktori teki mentorin kannustamana työpaikkojen hakuvahdin, joka lähettää ilmoituksen työmahdollisuuksista sähköpostiin määrätyin väliajoin. Näin aktori on läsnä työnhakumarkkinoilla ja näkee vaivattomasti sähköpostin kautta mahdollisuudet, joita työnantajilla on tarjota. Hakuvahti voidaankin mielikuvallisesti nähdä ajoittain tulevana sateena, joka tarjoaa vettä maaperälle ja mahdollistaa puutarhan kasvien kasvun loistoonsa.

Aktori oli istuntoon valmistautuessaan miettinyt myös mahdollisen LinkedIn-profiilin käyttöön ottamista. Toistaiseksi hän ei päätynyt ottamaan sitä käyttöön. Hän esitteli perustelunsa mentorille ja yhdessä he päättivät palata asiaan kevään korvalla, mikäli tilille esiintyy vielä tarvetta.

Kuten tästä tulikin jo esille, niin digitaalisuus on tullut työmarkkinoille voimakkaasti. Pian se on jokapäiväistä kauraa, eikä paperisia hakemuksia kukaan ota vastaan. Mutta vielä on digitaalisissa työnhakupalveluissa paljon kehitettävää, koska jo lyhyellä työpaikkojen kartoituksella löytyy runsaasti sähköisiä erilaisia hakemusalustoja, joiden taso vaihtelee erittäin paljon. Silti hakemusten kirjoitusvaiheessa digitaalisuus on jo läsnä, erittäin harvoin enää kukaan toimittaa työnantajalle käsinkirjoitettua hakemusta. Vai olisiko tässä työpaikkahakemusten erottautumisen paikka tulevaisuudessa, kun haetaan yksilöllisyyttä ja erilaisuutta?
 

Ihmeelliset puutarhat II: Työnhaun versoja

Työelämävalmiuksien kehittäminen ja kokemusten jakaminen

Parimentoroinnin edetessä olemme täsmentäneet eMentoroinnin tavoitteita siten, että siinä pyritään yhä selkeämmin aktorin työllistymiseen opiskelujen jälkeen. Tämä täsmennys on tehty siksi, että aktori on parhaillaan työharjoittelussa firmassa, johon hän myös tekee opinnäytetyötään ja jossa myös eMentori työskentelee. Näin selkiytämme omia roolejamme tässä haasteellisessa tilanteessa ja meille jää luonteva teema myös eMentorointi -keskusteluihin.

Edellinen eMentorointi-istunto käsittelikin siten sähköisen CV:n ja verkostoitumisen mahdollisuuksia. Mentori on itse mukana LinkedIn:ssä ja sai siitä ajatuksen, jotta myös aktori voisi tähän digitaaliseen sovellukseen tutustua ja pohtia olisiko siitä mahdollisesti apua hänen työllistymiseensä.

Työnhaku on puunrunko, jonka oksiston voidaan nähdä muodostuvan erilaisista työnhakuun tarkoitetuista kanavista ja ohjelmista. Lehdet puu saa työnantajista ja työpaikoista eli niistä tahoista, jotka etsivät työntekijää. Mahdollisuudet antavat puulle sen kukat. Puu kasvaa ja vahvistuu mentoroinnin edetessä.

Tässä puutarhavertauskuvassa näen, että mentori on tuuli, joka heiluttaa niin oksistoa kuin lehtiäkin. Toisin sanoen mentori toimii eräänlaisena henkenä, joka omia kokemuksia jakamalla pyrkii saamaan aktorissa aikaan ajattelua ja toimintaa.

LinkedIn on kanava, jossa työnhakijat ja työnantajat kohtaavat. Sinne profiilin tehnyt henkilö voi lisätä tunnettuuttaan ja näkyvyyttään verkossa sekä verkostoitua mitä moninaisimpien osaajien kanssa. LinkedIn on puun yksi oksa. Tämän oksan lehdet edustavat niitä työnantajia ja rekrytoijia, jotka etsivät osaamista riveihinsä. Kukat oksa saa niistä tehtävistä, joihin osaamista tarvitaan ja etsitään.

Työnhakijan näkökulmasta LinkedIn tarjoaa mahdollisuuden näyttää ammatillisessa kanavassa oman koulutuksensa, kokemuksensa ja taitojaan. Toisaalta palvelun käyttäminen haastaa miettimään sitä, kuinka julkisesti omia tietojaan haluaa jakaa. Yksi askel vaatii myös toisen askeleen ottamista. Profiilin luomisen lisäksi palvelun käyttämisen tulisi olla säännöllistä. Niin kuin kukat tarvitsevat kasvuunsa vettä eli puutarhaa tulee kastella, myös tavoitteellisen työnhaun kanavaa ja sinne tarjottavia tietoja tulee ylläpitää. Hoidettu puutarha antaa hoitajalleen iloa. Sosiaalisen median kanavissa toiminen on vuorovaikutteista: myös itse tulee osallistua aktiivisesti.

Yhä enemmän digitaalistuvassa maailmassa tarvitaan myös itse ohjautuvuutta ja tietynlaista avoimuutta. Työnhakijoiden olisi uskaltauduttava tulemaan sinne, missä myös työnantajat ovat. Siksi kannustan omaa aktoria etenemään pienin askelin kohti tulevaisuutta ja lähtemään mukaan jakamaan hänen omaa versoavaa ja koko ajan kehittyvää asiantuntijuuttaan. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, niitä kohti täytyy vain uskaltaa mennä määrätietoisesti ja harkiten.

Puussa on muitakin oksia. Esimerkiksi avointen työpaikkojen hakupalvelu mol.fi. Useimpiin työnhakupalveluihin voi asentaa vahdin, joka ilmoittaa avautuvista työpaikoista. Näin voit tietää asioista ensimmäisten joukossa ja pääset näkemään mahdollisuuksia, jotka muuten saattaisivat jäädä näkemättä. Oksan lehdet ovat mitä moninaisimmat!

Hengästyttävää eMentorointia

Digisovelluksia ja oivalluksia

Tämä bloggaus on sitten hieman filosofisempi pähkäily mentoroinnista. Sisältää päivittelyä ja oivalluksia.

Yhdessä istunnossa käsittele yksi asia.

Uusi digiväline on kiva, mutta hukkuuko istunnon teema ja tavoite välineen haltuunottoon?

Prosessi on pitkä, esitellään mahdollisuuksia ja harjoitellaan siis opetellaan. Yhdessä. Niin eMentori kuin eAktorikin.

Välillä päässä on vain sekametelisoppa. Se vaatii kuitenkin ajattelua ja tiukkaa ajattelua. Sekä suunnittelua ja suunnittelua ja aikataulutusta.

Pohtimista ja pähkäilyä.

Välillä:
mentori hengästyy
mentori innostuu
mentori jakaa kokemuksiaan
mentori auttaa
mentori kysyy
mentori kuuntelee.

Ota vastaan, mitä annetaan. Eletään päivä kerrallaan.

"Ei panikoida, ei hätiköidä, sydämeni viisas, usko mua - kohta löytyy tie", kuten Johanna Kurkela laulaa. Kuuntele tästä koko hieno kappale. Sopii ainakin mulle erinomaisesti tähän eMentorointi prosessiin.

Uudet digitaaliset välineet ovat lähes loppumaton suo. Onneksi kaikkea emme voi osata tai hallita.

Ole kärsivällinen. Ole itsellesi armollinen.
Ole utelias.

Osaat jo nyt paljon. Ja elämä opettaa lisää. Koko ajan.

RyhmäEmentorointia

Äänetön ryhmäkeskustelu

Meidän Tolokku eMentorit jaettiin kahteen porukkaan siten, että aina kaksi eMentoria omine aktoreineen muodostivat omat ryhmäEmentorointi porukkansa. Käytän tässä ja mahdollisissa tulevissa ryhmäEmentorointia käsittelevissä bloggauksissani tästä porukasta nimitystä TolokkuII, joka siis sisältää minun lisäkseni toisen eMentorin sekä yhteensä kolme aktoria.

Ensimmäinen ryhmäistunto pidettiin äänettömästi keskustellen verkossa. Päädyimme testaamaan lähiopintopäivänä meille näytettyä Flinga-alustaa, jossa eri värien avulla keskustellen heiteltiin ajatuksiamme toistemme nähtäväksi. Tämä oli kaikille ryhmäläisille uusi työkalu, joten pääsimme kaikki myös oppimaan jotain uutta.

Homma toimi siten, että lähipäivänä, kun ryhmät muodostettiin, sovittiin, että minä toimin ensimmäisen ryhmäEmentorinti-istunnon kokoon kutsujana. Käytännössä kävin ennakkoon jo tutustumassa Flingaan sekä avasin ryhmälle käyttöön oman sivun. Sivulle kirjoitin kaikille näkyviin myös tämän ryhmäistunnon tarkoituksen ja teeman, jotka sovittiin lähipäivänä. Ne olivat uuteen työalustaan perehtyminen sekä työelämään siirtymisen kokemusten jakaminen. Sitten lähetin kaikille linkin sivulle sähköpostilla.

Flinga osoittautui varsin hauskaksi työalustaksi, mutta kahden tunnin aikana havaittiin, että tyhjän taulun täyttyessä vaakasuuntaan sekä ylös- ja alaspäin sen seurattavuus meni lähes mahdottomasti. Suosittelenkin, että ennen Flinga-istuntoa kannattaa sopia keskustelun suunnasta, niin kaikki pysyvät kärryillä missä mennään.

Ryhmän sisällä syntyi runsaasti ajatuksia ja vastauksia. Flingasta saa myös keskustelun talletettua excel-muotoon, jossa näkyy keskustelijoiden synnyttämät aikaleimat ja tekstit. Tämän kyseisen istunnon aikana kirjoitettiin kaikkiaan 150 tekstiä, joka kertoo, että käymämme keskustelu oli todella aktiivista.

Kuva 1. Moderaattori määritteli istuntoon eri värit osallistujille, jolloin vastaukset erottuivat toisistaan. Kuva Päivi Dahl.
 



Ryhmässä havaittiin myös, että tekstipohjan värillä on väliä. Esimerkiksi valkoinen teksti lähes hukkui keltaiseen pohjaan ja toisaalta välillä oli haastavaa lukea tekstiä pienistä ruuduista. Kaikki eivät huomanneet, että tekstikokoa olisi voinut säätää.

Tästä päästäänkin sitten sopivasti pohtimaan digitaalisten työkalujen soveltumista eMentorointiin. Tässä istunnossa mielestäni päästiin sille asetettuihin tavoitteisiin, jotka olivat uuteen välineeseen tutustuminen sekä työelämään siirtymisen haasteet.

Kuva 2. Osasuurennos Flinga-seinällä käydystä keskustelusta. Kuva: Päivi Dahl.

Lopputulemana kiteytän, että tässä I ryhmäEmentoroinnissa saatiin jaettua työelämään lähtemiseen liittyviä kokemuksia ja ajatuksia. Lisäksi uusi työkalu osoittautui toimivaksi, ja kun sen rajoitteet tiedetään, niin jatkossa Flingaa pystytään käyttämään ehkä järkevämmästikin.

Keskustelu onnistuu siis jopa äänettömästi!

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa Tolokku II:n ryhmäEmentorointi-istuntoa. Sen vetäjänä toimii ryhmämme toinen eMentori, joka kutsuu meidät seuraavaan istuntoon ja perehtymään jälleen johonkin mielenkiintoiseen työalustaan sekä kaikkia yhdistävään teemaan.

Ihmeelliset puutarhat I - Yhteisen blogin aloitus

Yhteiset kokemukset ja ajatukset parimentoroinnista - yhteisen blogin kirjoittaminen loppuraportiksi, I osa

Parimentoroinnin blogiratkaisuna otettiin käyttöön mentorin jo ennalta luoma blogi, johon hän antoi aktorilleen käyttöoikeudet. Asiasta keskusteltiin heti ensimmäisessä parimentorointi-istunnossa ja tähän blogimuotoon päädyttiin yhteistuumin.

Mentorin ja aktorin vuorovaikutteisesti rakennetut tekstiosuudet erottuvat mentorin muista blogiteksteistä niin otsikollaan (Ihmeelliset puutarhat) kuin raikkaalla tulppaanien kuvalla. Ratkaisun kautta lukija pystyy hahmottamaan kokonaisuuden eri osat ja mentori-aktori polulla otetut askeleet. 



Kuten puutarha, myös mentoroinnin prosessi on suunniteltu, yhdessä rakennettu ja rajattu kokonaisuus. Puutarhan tavoin mentorointi koostuu useista eri elementeistä. Maaperä kuvaa sitä aluetta, josta käsin prosessiin osallistutaan ja niitä lähtökohtia, joista käsin prosessia työstetään eteenpäin ja mihin tavoitteisiin sillä pyritään. Kasvillisuus on puutarhan kohdalla lajien määrä, mentoroinnissa kasvillisuutena voidaan nähdä digivälineiden monipuolisuus ja huikeat mahdollisuudet. Sääolosuhteet, kuten tuulinen sää ja sateet voidaan nähdä mentorointiprosessissa koettuina epäonnistumisina mutta myös elinvoimaa lisäävinä tekijöinä. Erilaiset tiet ja polut puutarhan kauneuden keskellä ovat mentorointiprosessissa niitä askelia, joita mentori ja aktori yhdessä ottavat kulkiessaan polkuaan eteenpäin.

Puutarha on mentorin ja aktorin yhdessä sopima metafora ja se päästää niin lukijan kuin mentorin sekä aktorin luovuuden valloilleen.

Ensimmäinen mentorointi-istunto viitoitti bloggauskeskustelun ohella myös viestinnän tietä. Ajatukset koottiin tapaamisen aikana Padlet-alustalle tauluksi, joka päätettiin jakaa blogiin sekä ilmentämään keskustelussa sivuttuja asioita että osoittamaan tutustumista digivälineisiin. Ensimmäinen puutarhan kasvi on siis puhjennut kukkaan! Tuulta puutarhaamme toi Internet-yhteyden mukanaan tuomat haasteet, joiden puitteissa alun alkaen suunniteltu Skype-istunto vaihtui perinteisiin tapoihin keskustella kahvin äärellä.

Kuva Padletista, jota käyettiin yhteisenä työalustana. Kuvakaappaus Päivi Dahl.

Tuleville mentorointi-istunnoille asetettiin tavoitteeksi tutustua puutarhan muihinkin kasveihin eli pyrimme tutustumaan ja analysoimaan erilaisten digivälineiden käytettävyyttä eMentorointiin. Vaarana tässä on, että kasvin varsi jää ohueksi, jos lannoitusannos kasville on vääränlainen. Tällä tarkoitan, että istuntojen sisältö saattaa hukkua tai jäädä vähäiseksi uuteen digivälineeseen tutustumisen yhtäaikaisten haasteiden kanssa. Haasteita siis riittää puutarhan suunnittelussa ja hoidossa - mutta olemme ne valmiit kohtaamaan!