Kokemukset virtuaaliympäristön soveltuvuudesta eMentorointiin

Aikaisemmissa kirjoituksissa olen käsitellyt mentorointimenetelmiä ja ryhmäharjoittelussa käytettyjä digitaalisia välineitä. Nyt koostan ajatuksiani harjoittelun jälkeen ja pohdin valittujen menetelmien ja digivälineiden käyttökelpoisuutta eMentorointiin.

Harjoittelussa testasimme mentorointimenetelminä 3D-tekniikkaa sekä palautteen antamista/vastaanottoa sekä eri mentorointirooleja, jotta jokainen ryhmän jäsen saa kokemusta ja tuntemusta niin mentorina, aktorina kuin havainnojana toimimisesta. Tästä kaikesta tärkein havaintoni oli, että vaikka harjoittelimme kahta hyvin erilaista mentorointimenetelmää, niin kuuntelemisen taito korostui digitaalisessa virtuaalisessa toimintaympäristössä.

3D-tekniikka sopii eMentoroinnissa mielestäni lähinnä pienten ongelmien ratkaisemiseen, jossa tarvitaan pikaista ratkaisua asian eteenpäin saattamiseksi. Tällä menetelmällä ei pääse itse ongelman ytimeen, mutta saadaan nopeasti aikaan ongelmaa eteenpäin vievä ratkaisu. Toisaalta menetelmä voi vaikuttaa tylyltä, kun listataan kolmesta ongelman aiheesta kolme asiaa ja näistä valitaan yhdet juuri sen hetkiset kärkiongelmat. Siten näistä kolmesta jäljelle nousseesta asiasta etsitään se suurin kipupiste tai asia, jota jatkotyöstämällä alkuperäinen ongelma saadaan vietyä ratkaisua kohti. Tämä saa aikaan sen, että aktori itse etsii tai löytää sen hetkiseen ongelmaan eniten vaikuttavan ratkaisumallin.

Palautteenantajana korostuu kuuntelemisen taito sekä aktorin ongelman ytimen löytäminen. Näiden avulla mentori voi antaa palautetta aktorin toiminnasta. Palautteen antamisessa tarvitaan mielestäni suuria korvia sekä rohkeutta sanoa asioita ystävällisesti ja rakentavasti. Mentori ei syötä omia ajatuksia vaan pyrkii saamaan aktorin ajattelemaan itse mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Yllättävää oli, että palautteessa mentori voi esittää omia ajatuksiaan myös kysymyksinä. Siis kysymysten asettelu kuuluu osana myös palautteen antamiseen. Tämä oli minulle itselleni toinen tärkeä havainto.

Mieleeni tuli kuva ja ajatus siitä, että mentori on kuin peili, joka heijastaa aktorin ajatuksia ja ohjaa vastauksillaan (kysymyksillään tai palautteella) aktoria etsimään itse lisää vastauksia käsillä olevaan ongelmaan. Tämä ei ole sidoksissa johonkin tiettyyn menetelmään, vaan on mielestäni yleispätevä ajatus.

Menetelmät soveltuvat mielestäni mainiosti digitaaliseen mentorointiin. Ne ovat suhteellisen nopeita ja kaavamaisesti käytettäviä, jolloin keskustelun ydin pysyy hyvin aiheessa. eMentorointi perustuu juurikin virtuaalisen ympäristön käyttämiseen monipuolisesti.

Virtuaalinen työskentely-ympäristö on minulle suhteellisen tuttua, koska työpaikassani on jo useamman vuoden ajan käytetty esimerkiksi videoneuvotteluyhteyttä ja tiedostojen yhteistä jakamista vastaanottajille säännöllisissä työpalavereissa eri työpisteiden välillä.

Toisaalta olen 15 vuoden ajan tehnyt etätulkkausta puhelimen kautta, joten kuuntelemisen taito ja tärkeys on tullut jo sitä kautta minulle erittäin tutuksi. Pelkkä puhelimen kautta tapahtuva työskentely on erittäin raskasta, koska silloin ollaan vain kuuloaistin varassa, kun ei ole näköyhteyttä vastapuoleen. Siksi eMentoroinnissa on mielestäni erittäin soveliasta hyödyntää videopuhelumahdollisuuksia työskentelyyn. Eleet ja ilmeet täydentävät puhetta ja nämä kaikki yhdessä muodostavat viestinnän ja viestin merkityksen.

Yhteinen työalusta verkossa

Ryhmätyöskentelyn työalusta - testausta tositoimia varten

eMentoroinnissa testasimme tiimissä myös yhteisiä digitaalisia työalustoja. Koulun puolelta tuttu Moodle-alusta on toimiva tehtävien anto- ja palautuspaikka. Näen tämän kuitenkin koulutukseen liittyväksi ja koulun opettajien yhteiseksi työskentelytilaksi, ja toisaalta kirjautuminen tähän portaaliin kulkee koulutustunnusten kautta.

Koulutuksessa yhtenä tavoitteena on, että eMentorit tutustuvat internetin tarjoamiin erilaisiin yhteisöllisen työskentelyn mahdollistaviin ohjelmiin. Näitä löytyy useita erilaisia, esimerkiksi Padlet, Trello, O365 ja Sway jne. Jokaisessa on mahdollisuuksia toteuttaa yhdessä esim. tiimiharjoittelun loppuraportti tuottamalla yhteiseen alustaan haluamaansa formaattia. Tässä yhteydessä tarkoitan formaatilla tekstiä, valokuvia, ääntä, videota, piirroksia, blogitekstejä, jne.

Lähipäivässä toukokuussa saimme hieman esimakua Padletista. Se vaikutti suhteellisen kätevältä ja helpolta, kaksoisklikkaamalla alustaa sai käyttöönsä ruudun, johon voi liittää ajatuksensa haluamallaan formaatilla tai jopa useammalla. Tutustuessani Trelloon, se osoittautui puolestaan alustaksi, jossa ikään kuin kasataan muistilappuja päällekkäin ja ne voivat sisältää tekstiä tai muita formaatteja. Asioiden luokittelu voisi olla kätevää tällä Trello-ohjelmalla, mutta ryhmässä emme päätyneet sitä käyttämään raportointiin.

Oma tiimini päätyi testaamaan ja tuottamaan mentorointimenetelmien harjoittelusta loppuraportin O365-alustan tarjoamaan Sway-ohjelmaan. Kaikilla tiimiläisillä on koulun puolesta mahdollisuus päästä käyttämään tätä kaikille ryhmän jäsenille uutta ohjelmaa. Toisaalta kyllä tässä tiimimme hieman nojautui koulun mahdollistamaan palveluun, mutta se on perusteltua siksi, että haluamme testata niin sanotusti varmasti toimivaa ohjelmaa ja työskentelyalustaa.

Ajatuksena oli, että Sway on kaikille ryhmäläisille yhtä uusi kokemus ja siten kaikki lähtevät kokeilemaan sen mukanaan tuomia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Tällöin on mahdollista saada aikaan uusia luovia ratkaisuja, kun innolla perehdytään ja rohkeasti vain kokeillaan, mihin ohjelma taipuu.

Sway on esitysohjelma, jossa elävyyttä saadaan sillä, että sivut liikkuvat joko ylös-alas suuntaan tai vaakasuunnassa. Sisältöjä näille sivuille voidaan tuottaa missä formaatissa kukin ryhmän jäsen haluaa. Yleensä raportit sisältävät tekstiä ja näin myös meidän ryhmän loppuraportissa mentorointimenetelmien harjoittelusta sisältö koostuu pääosin tekstistä sekä kuvitusmateriaaleista. Lisäksi yhdistämme tähän esitysohjelmaan linkkejä blogikirjoituksiin. Lisäksi alusta mahdollistaa sen, että sinne kirjoitetaan viestejä muille ryhmäläisille ja he tekevät tarpeelliseksi katsomiaan muutoksia sitten suoraan ohjelmaan.

 

eMentorin työkaluja. Kuva: Päivi Dahl.

Yhteistä työskentelyalustaa voidaan käyttää yhtä aikaa eli sisältöä voidaan luoda ja kirjoittaa reaaliaikaisesti, etenkin jos samalla ryhmän jäsenet ovat yhteydessä toisiinsa esim. skypen kautta. Harjoittelussa loimme tällaisen virtuaalisen oppimistilan, jossa työstimme harjoittelun loppuraporttia.

eMentoroinnissa yhteydenpitoon aktoreiden kanssa ei välttämättä tarvita edellä kuvattua esitysohjelmaa, mutta jonkinlainen yhteinen "päiväkirja" voisi olla tarpeellinen. Sinne voisi laittaa ylös mitä eMentori-istunnoissa on yhteisesti sovittu ja millaisia tavoitteita aktori on itselleen asettanut. Samaan alustaan voidaan sitten kirjata, kuinka ne on saavutettu tai millaisia vaikeuksia on eteen tullut. Työskentely voi olla reaaliaikaista tai offline, mutta joka tapauksessa eMentoroinnissakin on sovittava aluksi yhteisistä pelisäännöistä sekä ohjelmista, mitä käytetään niin yhteydenpitoon kuin työskentelyyn.

Siksi minusta on ollut hyvä, että eMentori -koulutuksessa itse mentorit joutuvat näkemään vaivaa ja olemaan itse koekaniineja sekä tutkimaan ja testaamaan internetin suomia mahdollisuuksia. Digitaalisuus avaa rajattomasti mahdollisuuksia ja nyt eMentorit toimivat pioneereina ja luovat samalla uusia avauksia mentorointiinkin.