maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kokemukset virtuaaliympäristön soveltuvuudesta eMentorointiin

Aikaisemmissa kirjoituksissa olen käsitellyt mentorointimenetelmiä ja ryhmäharjoittelussa käytettyjä digitaalisia välineitä. Nyt koostan ajatuksiani harjoittelun jälkeen ja pohdin valittujen menetelmien ja digivälineiden käyttökelpoisuutta eMentorointiin.

Harjoittelussa testasimme mentorointimenetelminä 3D-tekniikkaa sekä palautteen antamista/vastaanottoa sekä eri mentorointirooleja, jotta jokainen ryhmän jäsen saa kokemusta ja tuntemusta niin mentorina, aktorina kuin havainnojana toimimisesta. Tästä kaikesta tärkein havaintoni oli, että vaikka harjoittelimme kahta hyvin erilaista mentorointimenetelmää, niin kuuntelemisen taito korostui digitaalisessa virtuaalisessa toimintaympäristössä.

3D-tekniikka sopii eMentoroinnissa mielestäni lähinnä pienten ongelmien ratkaisemiseen, jossa tarvitaan pikaista ratkaisua asian eteenpäin saattamiseksi. Tällä menetelmällä ei pääse itse ongelman ytimeen, mutta saadaan nopeasti aikaan ongelmaa eteenpäin vievä ratkaisu. Toisaalta menetelmä voi vaikuttaa tylyltä, kun listataan kolmesta ongelman aiheesta kolme asiaa ja näistä valitaan yhdet juuri sen hetkiset kärkiongelmat. Siten näistä kolmesta jäljelle nousseesta asiasta etsitään se suurin kipupiste tai asia, jota jatkotyöstämällä alkuperäinen ongelma saadaan vietyä ratkaisua kohti. Tämä saa aikaan sen, että aktori itse etsii tai löytää sen hetkiseen ongelmaan eniten vaikuttavan ratkaisumallin.

Palautteenantajana korostuu kuuntelemisen taito sekä aktorin ongelman ytimen löytäminen. Näiden avulla mentori voi antaa palautetta aktorin toiminnasta. Palautteen antamisessa tarvitaan mielestäni suuria korvia sekä rohkeutta sanoa asioita ystävällisesti ja rakentavasti. Mentori ei syötä omia ajatuksia vaan pyrkii saamaan aktorin ajattelemaan itse mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Yllättävää oli, että palautteessa mentori voi esittää omia ajatuksiaan myös kysymyksinä. Siis kysymysten asettelu kuuluu osana myös palautteen antamiseen. Tämä oli minulle itselleni toinen tärkeä havainto.

Mieleeni tuli kuva ja ajatus siitä, että mentori on kuin peili, joka heijastaa aktorin ajatuksia ja ohjaa vastauksillaan (kysymyksillään tai palautteella) aktoria etsimään itse lisää vastauksia käsillä olevaan ongelmaan. Tämä ei ole sidoksissa johonkin tiettyyn menetelmään, vaan on mielestäni yleispätevä ajatus.

Menetelmät soveltuvat mielestäni mainiosti digitaaliseen mentorointiin. Ne ovat suhteellisen nopeita ja kaavamaisesti käytettäviä, jolloin keskustelun ydin pysyy hyvin aiheessa. eMentorointi perustuu juurikin virtuaalisen ympäristön käyttämiseen monipuolisesti.

Virtuaalinen työskentely-ympäristö on minulle suhteellisen tuttua, koska työpaikassani on jo useamman vuoden ajan käytetty esimerkiksi videoneuvotteluyhteyttä ja tiedostojen yhteistä jakamista vastaanottajille säännöllisissä työpalavereissa eri työpisteiden välillä.

Toisaalta olen 15 vuoden ajan tehnyt etätulkkausta puhelimen kautta, joten kuuntelemisen taito ja tärkeys on tullut jo sitä kautta minulle erittäin tutuksi. Pelkkä puhelimen kautta tapahtuva työskentely on erittäin raskasta, koska silloin ollaan vain kuuloaistin varassa, kun ei ole näköyhteyttä vastapuoleen. Siksi eMentoroinnissa on mielestäni erittäin soveliasta hyödyntää videopuhelumahdollisuuksia työskentelyyn. Eleet ja ilmeet täydentävät puhetta ja nämä kaikki yhdessä muodostavat viestinnän ja viestin merkityksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti