RyhmäEmentorointia II

Digikompasteluja - ryhmäEmentorin havaintoja

Tolokku II ryhmä on kokoontunut äänettömän ryhmämentorointi-istunnon jälkeen kahdesti. Näillä kerroilla on ryhmämme kohdannut digikompasteluja, mutta on se vaan hienoa, kuinka ryhmähengellä ja ryhmän moninaisuutta hyödyntämällä ongelmista on joka kerta selvitty.

Ryhmässämme on jäsen, joka käyttää tietokoneensa kanssa suurennus- ja lukulaitetta, joiden avulla hän selviää opinnoista ja tietokoneen käytöstä. Digitaalisuus on sitä myötä avannut minulle uuden lisämerkityksen. Niiden avulla ja kautta moni saa tukea opintoihinsa ja työllistymiseensä. Lisäksi näiden avustimien kehittyneisyys tai kehittymättömyys voi joko edesauttaa tai haitata opiskelijan etenemistä.

Digitaalisuuden uudesta merkityksestä on ollut ryhmätyöskentelyssä meille myös hieman haasteita erilaisten digisovellusten kokeilemisessa. Osa ohjelmista toimii avustimien kanssa hyvin, osa ei toimi siksi, ettei koneluku pääse tekstilaatikoihin sisään. Kehitettävää siis riittää.

Olemme ohittaneet Skypen ja käytämme Hangouts näköpuheluja, koska ne toimivat kaikkien laitteistoilla hyvin. Päätimme käyttää ryhmäEmentoroinnin loppuraportin toteutuspohjana Prezi -esitysohjelmaa huolimatta siitä, että sen kanssa on vaikeuksia ryhmämme näkövammaisella jäsenellä. Päätimme toteuttaa kuitenkin Prezi -esitysohjelmaan jokainen oman reflektointiosion kaikista mielekkäimmällä toteutustavalla, joten eri digivälineiden ja -sovellusten osaamisemme pääsee esille loppuraporttiin samoin kuin ryhmämme upea moninaisuus.

Digi-istuntojen välityksellä olemme keskustelleet hyvinkin luottamuksellisessa ilmapiirissä, kun olemme tulleet toisillemme tutuiksi. Kaikki ovat oppineet käyttämään ainakin näköpuheluja ja varmasti takkiin on jäänyt myös käyttökokemuksia erilaisista sovelluksista. Toiset ovat helpompikäyttöisiä kuin toiset ja näin repertuaari ja ymmärrys niiden soveltuvuudesta kasvaa.Mutta mikä hienointa, niin jokainen meistä Tolokku II -ryhmäläisistä saa näistä testeistä erilaisia kokemuksia ja omia havaintoja, joita voimme hyödyntää jatkossa.

Itse olen tullut pitkäjänteisemmäksi näiden digivälineiden kanssa. Kehitys kehittyy, mutta aina kannattaa muistaa, että ihmistä tarvitaan niitä sekä kehittämään että käyttämään. Ymmärrykseni ja uteliaisuuteni on kasvanut. Ryhmätyöskentelyssäkään ei tarvitse pingottaa, kun kaikki voivat luottaa toisten jäsenten tekemiseen, jotta hommat saadaan hoidettua.

Yhteistyö rules!

Ihmeelliset puutarhat III - Työhakemus

Sinä olet hyvä!

 

Työhakemus on puutarhan maaperää, josta versot ja taimet ponnistavat kasvunsa.

Digivälineen sijaan mentorointi toteutettiin kasvotusten, sillä se soveltui tapaamisen teemaan tältä osin parhaiten.
 

Työhakemuksessa käsitellään isoja asioita ja pyritään muodostamaan toimiva markkinointipuhe työnhakijasta. Toimivuus tarkoittaa erottuvuutta, edukseen nousemista, osaamisen realistista kuvaamista ja kohdentamista haettuun paikkaan. Viimeksi mainittu erottaa avoimen ja kohdennetun hakemuksen toisistaan.

 

Tässä istunnossa aktorilla oli mukanaan kannettava tietokone, joka mahdollisti digitaalisuuselementin mukana olon myös tässä kasvokkain tapahtuvassa e-mentoroinnissa. Mentori oli pohjustanut istuntoa perkaamalla edellisenä päivänä avoimia työpaikkoja aktorin kiinnostuksen kohteiden sekä käytyjen keskustelujen perusteella ja mentoroilla oli mukanaan kasa paperia.

 

Maaperästä nousi jo yksi verso - aloitettu työhakemus. Koska työnhaku on aktorin kohdalla ajankohtainen, laitettiin prosessi jo alustavasti liikkeelle ja aktori etsi yhdessä mentorinsa kanssa ratkaisuja työhakemuksen täyttämisen haasteisiin. Istunnossa liikuttiin jopa aktorin epämukavuusalueella, kun sähköistä työpaikkahakemusta täytettiin kohta kohdalta reippaasti edeten. Aktorille jäi kotiin mietittäväksi oma esittely ja osaamisen kuvaaminen kirjoittamalla. Tästä tuli siis jo aihetta seuraavaan istuntoon.

Mentori oli etsinyt aktorille kasvien siemeniä listaamalla useita tällä hetkellä avoimena olevia työpaikkoja. Niiden kautta aktori pääsi konkreettisesti huomaamaan, kuinka erilailla muodostettuja hakemuksia ja löytyy, sekä toisaalta tutkimaan hakuilmoitusten kautta sitä, minkä tyyppisiä ihmisiä työpaikat etsivät työlleen tekijäksi. Mikä oli mielenkiintoista, hakijaa pyydetään harvoin enää lähettämään kirjallista hakemusta. Tässäkin hakuilmoitusten pinossa suurin osa hakemuksista toivottiin sähköpostitse ja toinen osa sähköisen hakujärjestelmän kautta. Digitaalisuus on astunut mukaan myös työnhakuun.

Mentori haastoi aktoria miettimään omia työnhaun perusteita ja niitä moninaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työnhakuun. Paikkakunta, omat tavoitteet, perimmäiset syyt halulle työllistyä, määräaikainen työ versus vakituinen työ... Vaikka työnhaku on yleiskielessä käytetty termi, se kätkee taustalleen joukon huomioitavia ja vaikuttavia tekijöitä. Tämä joukko muodostuu konkreettiseksi silloin, kun hakemusta kirjoitetaan. Kirjoittaessa tiedostetaan se mahdollisuus, että jossain vaiheessa hakija voi olla töissä siellä, minne hakemuksen kirjoitti. Mitä sitten tapahtuu?

Istunnon aikana aktori teki mentorin kannustamana työpaikkojen hakuvahdin, joka lähettää ilmoituksen työmahdollisuuksista sähköpostiin määrätyin väliajoin. Näin aktori on läsnä työnhakumarkkinoilla ja näkee vaivattomasti sähköpostin kautta mahdollisuudet, joita työnantajilla on tarjota. Hakuvahti voidaankin mielikuvallisesti nähdä ajoittain tulevana sateena, joka tarjoaa vettä maaperälle ja mahdollistaa puutarhan kasvien kasvun loistoonsa.

Aktori oli istuntoon valmistautuessaan miettinyt myös mahdollisen LinkedIn-profiilin käyttöön ottamista. Toistaiseksi hän ei päätynyt ottamaan sitä käyttöön. Hän esitteli perustelunsa mentorille ja yhdessä he päättivät palata asiaan kevään korvalla, mikäli tilille esiintyy vielä tarvetta.

Kuten tästä tulikin jo esille, niin digitaalisuus on tullut työmarkkinoille voimakkaasti. Pian se on jokapäiväistä kauraa, eikä paperisia hakemuksia kukaan ota vastaan. Mutta vielä on digitaalisissa työnhakupalveluissa paljon kehitettävää, koska jo lyhyellä työpaikkojen kartoituksella löytyy runsaasti sähköisiä erilaisia hakemusalustoja, joiden taso vaihtelee erittäin paljon. Silti hakemusten kirjoitusvaiheessa digitaalisuus on jo läsnä, erittäin harvoin enää kukaan toimittaa työnantajalle käsinkirjoitettua hakemusta. Vai olisiko tässä työpaikkahakemusten erottautumisen paikka tulevaisuudessa, kun haetaan yksilöllisyyttä ja erilaisuutta?