Meillä oli viime viikolla lähipäivä, jolloin saimme aimoannoksen taas uutta tietoa mm. mentorin rooleista, moninaisuuden vaikutuksesta sekä mentorointimenetelmistä etenkin digiympäristössä. Pohdin tässä nyt hieman koulutuspäivän antia sekä digityökaluja sekä pelillistämistä.
eMentorin rooli on jakaa omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan. Hän osaa vaistomaisesti hakea oikeanlaisia ratkaisuja ongelmiin, tällöin nousee esiin kokemuspohjainen tieto ja sisäinen tietäminen ja tunteminen. Näistä rakentuu eräänlainen asiantuntijan "käyttöteoria". Tämä puolestaan pitää sisällään kokemuksen ja arkitiedon, tutkimus- ja teoreettisen tiedon sekä itsesäätelyn mekanismeja. Tälle oman käyttöteorian reflektoinnille tarvitaan tietoisia tarkastelu- ja taukopaikkoja arkeen.
Mentori on usein kriittinen ystävä, kuuntelija, kyseenalaistaja, opas, sparraaja taikka vaikkapa sillanrakentaja. Tässä on osa mentorin rooleista, joissa hän voi esiintyä. Tärkeää on, että mentori tukee aktorin sisäistä oivaltamista. eMentoroinnissa tulee esiin kysymys, miten olla läsnä (e-presence) ja rakentaa luottamuksellinen ja avoin keskusteluyhteys verkon välityksellä.
eMentoroinnissa täytyy eMentorilla olla käsitys välineistä ja myös taitoa käyttää niitä e-läsnäolon vahvistamiseen ja vuorovaikutuksen aikaan saamiseen. Mentrori- ja aktori -suhteessa täytyy tehdä yhteiset pelisäännöt ja sopimus toimintatavoista sekä tavoitteesta, mihin mentoroinnilla pyritään. eMentorointi vaatii molemminpuolista sitoutumista ja halua sekä rohkeutta lähteä avoimeen, luottamukselliseen keskusteluun.
Aikaisemmassa blogissa käsittelin moninaisuutta työyhteisön kautta. Moninaisuus vaikuttaa myös mentorointiin, yhteiskunta ja työelämä muuttuu ja moninaistuu. Moninaisuus voi olla sekä mentorin pääoma kuin myös resurssi.
Mentorin täytyy ymmärtää ennen kaikkea itseään, tunnistaa oma arvopohja ja olla tietoinen siitä. Itsereflektointia tarvitaan itsensä ja oman toimintansa sekä toimintatapojensa arviointiin ja kehittämiseen. Keskustelutaitoa pitää olla ja sitä voi kehittää, samoin palautteen tulee olla mentorin ja aktorin välillä kahdensuuntaista. Vuorokuuntelu on hyvä käsite, joka kuvaa mielestäni hyvin tätä eMentorointi-suhdetta.
Diginatiivit tulevat työelämään, miten eMentorointi saadaan onnistumaan? Tässä se tulee nyt - oman tekemisen haasteellinen osuus. Miten saan itseni kiinnostumaan pelillistämisestä, kun en edes pelaa ns. e-pelejä. Miten saada viestit perille diginatiivisukupolven edustajille, jos en tunne heidän ajatusmaailmaansa? Miten he esittävät asiansa meille, että me ymmärrämme heidän tarpeensa? Yksi ajatus pelillistämisessä on nuoren sukupolven sitouttaminen mentorointiin. Antaa heille heidän omaa näennäistä vapautta ja löytämisen iloa palkitsemisen kautta. Toisaalta myös pelillistämisen kautta pyritään luomaan yhteisöllisyyttä ja sosiaalista hyväksyntää.
Ehkäpä pelillistäminen -käsite on vielä toistaiseksi turhan rajoittunut aikaisempiin ajatuskulukuihini, enkä osaa ajatella sitä riittävän avarakatseisesti. Tässä tulen tarvitsemaan vielä monta oppituntia lisää, että saan avarrettua omaa ajatusmaailmaani pelillistämisen hyödyntämiseen eMentoroinnissa. Ymmärrän kyllä erilaisten videoneuvottelusysteemien käyttämisen tai verkkoläsnäolon tarpeen eMentorointi -prosessissa, mutta pelillistäminen vaatii runsaasti aivojumppaa.
Onko todellakin niin, että työelämään tulevien sukupolvi ei osaa enää keskustella rakentavasti, kun täytyy pohtia mentorointia digitalisaation kautta. Pioneerejahan tässä ollaan, kun uusia avauksia kehitetään ja pohditaan. Siksi ehkä tämä onkin niin haastavaa, kun joutuu itse todella epämukavuusalueelle! Toisaalta se on hyödyllistä - tässähän voi itsekin oppia jotain uutta sekä itsestään että nykymaailman menosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti